Tulos+Kateraportti 1

Mikroyrityksille on sallitua, että virallinen (julkinen) tilinpäätös voidaan laatia lyhennettynä siten, että liikevaihtoa ei näytetä. Tällöin tulolaskelman ensimmäisenä rivinä ei ole liikevaihto vaan bruttotulos. Lyhentämismahdollisuutta kannattaa hyödyntää varsinkin silloin, jos ulkopuoliset tahot voisivat liikevaihdon ja muiden julkisten tietojen avulla saada selville yrityksen liikesalaisuuden piiriin kuuluvia seikkoja.

Tässä raporttikaavassa oleva Kate 1 lasketaan täsmälleen samalla tavalla kuin pien- ja mikroyritysten tilinpäätöstä koskevassa asetuksessa määrätään bruttotuloksen laskemisesta.

Myyntikatetta voidaan käyttää yrityksen sisäisessä laskennassa sen seuraamiseen, miten kannattavaa erilaisten tuotteiden myynti on. Myyntikatteen laskennassa lasketaan kunkin tuotteen tai tuoteryhmän myynnistä tulevat myyntitulot ja niistä vähennetään kyseisten tuotteiden hankintaan, valmistukseen ja myyntiin liittyvät muuttuvat menot. Näin saadaan laskettua myyntikate ja myyntikateprosentti.

Tässä raporttikaavassa oleva Kate 1 ei täysin vastaa myyntikatetta, sillä käytössä olevassa tuloslaskelmassa ei seurata erikseen muuttuvia ja kiinteitä kuluja. Mikäli kuitenkin oletetaan, että kaikki oleelliset myyntikatteeseen tarvittavat muuttuvat kulut on kirjattu kirjanpidon ryhmään ”Materiaalit ja palvelut” (kirjanpitotilit 4000–4999), niin siinä tapauksessa Kate 1 on ehkä jonkinlainen yleistasoinen myyntikate.

Usein inventaari tehdään vain tilinpäätöstä varten, joten täsmällinen tulostieto saadaan vasta sen jälkeen, kun tilinpäätöskirjaukset on tehty.

Mikäli yrityksellä on paljon vaihto-omaisuutta ja yrityksen tulosta haluataan seurata tarkasti jo tilikauden aikana, niin inventaari voidaan tehdä esim. neljännesvuosittain tai kuukausittain tai varaston arvoa voidaan seurata muulla tavalla, niin että varaston arvon muutokset saadaan kirjattua kirjanpitoon useammin kuin kerran vuodessa.

Lisätietoa ja ohjeita inventaarista löytyy Tilitoimiston blogista:
Vaihto-omaisuuden inventaariossa lasketaan varaston arvo

Myyntikatetta voidaan käyttää yrityksen sisäisessä laskennassa sen seuraamiseen, miten kannattavaa erilaisten tuotteiden myynti on. Myyntikatteen laskennassa lasketaan kunkin tuotteen tai tuoteryhmän myynnistä tulevat myyntitulot ja niistä vähennetään kyseisten tuotteiden hankintaan, valmistukseen ja myyntiin liittyvät muuttuvat menot. Näin saadaan laskettua myyntikate ja myyntikateprosentti.

Tässä raporttikaavassa olevat Kate 1 tai Kate 2 eivät vastaa myyntikatetta, sillä käytössä olevassa tuloslaskelmassa ei seurata erikseen muuttuvia ja kiinteitä kuluja.

Mikäli oletetaan, että myyntikatteeseen tarvittavat muuttuvat materiaalikulut ja alihankintakulut on kirjattu kirjanpidon ryhmään ”Materiaalit ja palvelut” (kirjanpitotilit 4000–4999) ja ryhmässä ”Henkilöstökulut” (kirjanpitotilit 5000–6799) on vain muuttuvia henkilöstökuluja, niin siinä tapauksessa Kate 2 lienee jonkinlainen yleistasoinen myyntikate.

Liiketulos on tuloslaskelman välitulos, joka kertoo yrityksen varsinaisen liiketoiminnan tuloksellisuudesta. Liiketuloksessa ei ole mukana rahoitustoiminnan tuottoja ja kuluja eikä yhtiön maksettavaksi tulevia veroja.

Mikäli yrityksen taseessa on koneita, kalustoa tai muuta omaisuutta, joista tehdään poistoja ja/tai arvonalentumiskirjauksia, niin on muistettava, että poistokirjaukset vaikuttavat liiketulosta pienentävästi. Niinpä liiketulos voi näyttää erilaiselta sen mukaan, onko poistokirjaukset (ja mahdolliset arvonalentumiskirjaukset) tehty kirjanpitoon.

Kun liiketulos on postiivinen, niin kyseessä on liikevoitto. Jos liiketulos on negatiivinen, niin kyseessä on liiketappio.

Liikevoitto ja liikevoitto-% ovat yleensä melko hyviä yrityksen kannattavuudesta kertovia tunnuslukuja.

Yrittäjätulos on omistajavetoisille pienille osakeyhtiöille tarkoitettu tunnusluku, jonka avulla omistaja-yrittäjä näkee oman yhtiönsä liiketuloksen suunnilleen sen suuruisena kuin se olisi siinä tapauksessa, jos kyseessä olisikin toiminimi-yritys. Toiminimi-yrittäjä ei voi maksaa palkkaa itselleen, joten toiminimi-yrityksen tuloslaskelmassa voi olla mukana vain muille kuin yrittäjälle itselleen maksettuja palkkoja.

Osakeyhtiön omistaja-yrittäjä voi nostaa yrityksen tuottamaa tulosta itselleen palkkana tai osinkoina tai molempina. Palkka ja osinko kuitenkin näkyvät kirjanpidossa aivan eri tavoilla.

Yrityksen maksamat palkat ovat tuloslaskelmalla kuluja, jotka pienentävät liiketulosta ja pienentävät myös yhtiön verotettavaa tulosta.

Osingonmaksu ei vaikutua liiketulokseen eikä tilikauden voittoon, sillä osinkoa maksetaan vasta sitten, jos yritys on ensin onnistunut tuottamaan voittoa. Osinkoa maksetaan voittovaroista ja osingonmaksu pienentää taseessa olevia voittovaroja.

Yrittäjätulos voi olla hyödyllinen välitulos, jonka avulla omistaja-yrittäjä voi arvioida oman yrittäjätoimintansa tuloksellisuutta. Yrittäjätuloksen ja muiden tuloslukujen avulla voi arvioida sitäkin, kuinka paljon yrittäjän kannattaa nostaa yrityksestä itselleen palkkaa ja kuinka paljon kannattaa jättää yritykseen voittovarjoja, joita voi sitten nostaa osinkoina.

Mikäli oy-yrittäjän ansiotulojen veroprosentti on alle 26 %, niin silloin yrittäjän kannattaa nostaa yhtiöstä ainoastaan palkkaa. Mikäli oy-yrittäjän ansiotulojen veroprosentti on yli 26, niin silloin kannattaa palkan lisäksi nostaa myös lievästi verotettu osinko-osuus, mikäli sellainen on mahdollista. Suuremmilla tulotasoilla on yleensä edullisinta se, että yrityksestä nostetaan sekä palkkaa että osinkoa.

Tällä raportilla oleva yrittäjätulos ei aivan täydellisesti vastaa sitä, mikä olisi vastaavanlaisen toiminimi-yrityksen liiketulos. Tämä johtuu siitä, että osakeyhtiössä yrittäjällä voi olla luotoisetuja, mutta toiminimi-yrityksessä yrittäjä ei voi saada palkkaa eikä luontoisetuja. Lisäksi on huomattava, että luontoiseduista ja muita henkilöstöeduista yhtiölle aiheutuva kustannus on yleensä isompi kuin luontoisetujen verotusarvo. Tässä raportissa oleva yrittäjätulos lasketaan siten, että liiketulosta on oikaistu kaavamaisesti kirjanpitotilien perusteella: Liiketuloksesta on vähennetty omistajalle maksetun rahapalkan määrä plus omistajan saamien luontoisetujen verotusarvon määrä.

Yrittäjätulos ei oikaise omistajalle maksettuun palkkaan liittyvää työnantajan sairausvakuutusmaksua (sava), koska kaikkien palkkojen sava-maksut on kirjattu samalle kirjanpidon tilille. Työnantajan sava-maksu on kuitenkin vain 0,77 % palkasta (vuonna 2019), joten sen vaikutus kokonaisuuteen on aika pieni.

Käyttökate kertoo yrityksen tuloksen ennen poistoja ja arvonalentumiskirjauksia ja ennen rahoituseriä ja veroja.

Tulos ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja voi olla sama tai melko lähelle sama kuin yhtiön verotettava tulos eli se tulos, josta lasketaan yhtiön maksettavaksi tuleva 20 %:n yhteisövero.

Yhtiön verotettavaa tulosta laskettaessa täytyy ottaa huomioon, onko tuloslaskelmassa mukana verovapaita tuloja tai verotuksessa vähennyskelvottomia menoja.

Välituloksesta ”Tulos ennen tilinpäätösiirtoja ja veroja” saadaan laskettua yhtiön verotettava tulos tekemällä seuraavat korjaukset tulokseen:

• Verovapaat tulot vähennetään tuloksesta.
• Edustuskuluista puolet lisätään tulokseen. (Edustuskulut ovat verotuksessa vain puoleksi vähennyskelpoisia.)
• Verotuksessa vähennyskelvottomat menot lisätään tulokseen.

Mikäli yhtiöllä on aikaisemmilta tilikausilta verotuksessa vahvistettua tappiota eivätkä tappiot ole vanhentuneet, niin nämä aikaisempien tilikausien tappiot vähennetään verotettavasta tuloksesta. Aikaisempien tilikausien tappioiden vähentämisen takia tilikauden verotettava tulos voi olla pienempi kuin se olisi suoraan kyseisen tilikauden tiedoilla laskien. Tässä tapauksessa yhtiön maksettavaksi tuleva yhteisöverokin on pienempi kuin se olisi vain kyseisen tilikauden tiedoista laskettuna. Tämän seurauksena tilikauden kokonaistulos ja nettotulos ovat isommat kuin ne olisivat pelkästään kyseisen tilikauden tuloslaskelman perusteella.

Osakeyhtiö maksaa verotettavasta tuloksestaan 20 % yhteisöveroa. Verotettava tulos voi vaihdella samalla yrityksellä paljonkin, sen mukaan miten tulot ja menot jaksotetaan tai kuinka paljon omistaja-yrittäjä nostaa palkkaa yrityksestä.

Yhtiön maksettavaksi tulevan yhteisöveron määrä saadaan tarkasti selville vasta sitten, kun koko tilikaudelta laadittava tilinpäätös on valmis.

Mikäli yhtiölle määrätyt ennakkoverot vastaavat lopullista veroa ja mikäli ennakkoverot on kirjattu kirjanpitoon ja muutkin tulo- ja menokirjaukset ovat ajantasalla, niin siinä tapauksessa tuloslaskelman viimeinen rivi saattaa näyttää kohtuullisen hyvin oikeaa tulosta jo tilikauden aikana.

Osakeyhtiön nettotulos kartuttaa yhtiön voitonjakokelpoisia varoja. Osakeyhtiö voi maksaa osinkoa ainoastaan voitojakokelpoisista varoistaan. Osinkoa nostavien omistajien kannalta yhtiön positiivinen nettotulos on siis oleellinen asia.

Mikäli yhtiön omistaja on saanut yhtiöstään riittävästi palkkaa eikä hänellä ole tarvetta nostaa yrityksestään osinkoa, niin silloin hyvänä tuloksena voi pitää sitäkin, että yhtiön nettotulos ei ole tappiollinen.

Liikevaihto on virallisen tuloslaskelman ensimmäinen rivi – paitsi silloin jos käytetään mikroyrityksen lyhennettyä tuloslaskelmaa, jonka ensimmäinen rivi on bruttotulos. Liikevaihtoon lasketaan yrityksen varsinaisen liiketoiminnan myyntituotot. Procountorin tilikartassa kirjanpitotilit 3000–3599 lasketaan liikevaihtoon.

Vertailun tekeminen suhteessa liikevaihtoon on hyvin yleinen tapa laskea kannattavuutta mittaavia tunnuslukuja. Eri toimialoilla toimivien tai erilaisella liikeidealla toimivien yritysten tunnusluvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, vaikka tunnusluvut olisi muodollisesti laskettu samalla tavalla. Tämä johtuu siitä, että eri toimialoilla liikevaihdon suhde liiketulokseen on hyvin erilainen.

Millaista tulosta tai millaisia tunnuslukuja voi pitää hyvänä tai tyydyttävänä? Se riippuu toimialasta, yrityksen kehitysvaiheesta, liiketoimintaympäristön haasteista, rahoittajien vaatimuksista ja yritykselle asetetuista tavoitteista.