KYSYMYS:
”Mikä olisi fiksuin tapa tehdä hierontaa ja jäsenkorjausta sivuhommina? En halua tehdä näitä päätoimisesti (ainakaan vielä), kun on toinen päätyö. Jäsenkorjausta pitäisi tehdä oppilastyönä. Miten verotus menee?”

Pääsääntö verotuksessa on, että kaikista tuloista maksetaan veroa. Ainoastaan sellaiset tulot ovat verovapaita, jotka on laissa erikseen säädetty verovapaiksi. Melkein kaikkeen pätee sääntö: Rahana tai rahanarvoisena etuutena saaduista tuloista on ilmoitettava verottajalle. Tässä kysymyksessä on samantekevää, onko kyseessä sivuhomma, päätoimi, työharjottelu, oppilastyö vai harrastuksenluonteinen työkeikka.

Työn tekeminen sinänsä ei ole verotettavaa. Jos oppilastöitä tai työharjoittelua tehdään niin, että työntekijä (työharjoittelija) ei saa palkkaa eikä muuta korvausta, niin silloin ei ole myöskään tuloja, joista pitäisi ilmoittaa verottajalle. Jos oppilaitos tai muu hajoittelupaikan tarjoaja perii asiakkailta maksuja, niin tietenkin tämä maksuja saava taho on velvollinen kirjaamaan tulot kirjanpitoonsa ja ilmoittamaan ne verotusta varten.

Miten saadut tulot sitten ilmoitetaan verottajalle? Tässä on eroja. Nämä erot eivät kuitenkaan liity siihen, onko kyseessä sivuhomma, päätoimi vai työharjoittelu. Erot johtuvat siitä, miten toiminta on organisoitu.

Mikäli työskentely tapahtuu jonkun toisen alaisuudessa, niin kyseessä on yleensä työsuhde. Jos hieroja työskentelee kylpylässä ja kylpylä kerää asiakkailta maksut ja sitten maksaa palkkaa hierojalle, niin kyseessä on työsuhde. Tällöin hieroja antaa verokorttinsa työnantajalle ja työnantaja huolehtii ennakonpidätyksen toimittamisesta. Työnantaja tilittää verottajalle ennakonpidätykset ja sotu-maksut. Työnantajan velvollisuutena on huolehtia myös eläkevakuutuksesta ja tapaturmavakutuuksesta.

Mikäli työnantaja huolehtii ilmoittamisvelvollisuuksistaan asianmukaisesti, niin työntekijä näkee esitäytetyllä veroilmoituksellaan tiedot edellisenä vuonna työnantajaltaan saamistaan palkoista ja työnantajan toimittamista ennakonpidätyksista. Jos työnantaja on laiminlyönyt tehtäviään, niin silloin työntekijällä on velvollisuus lisätä puuttuvat palkkatiedot veroilmoitukselleen.

Kun työskentely tapahtuu ilman pysyvää työnantajaa, niin silloinkin on mahdollista työskennellä verokortilla. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kaikki palkkioita maksavat tahot huolehtivat ennakonpidätyksistä ja muista työnantajan velvollisuuksista. Aikaisemmin tällaisia tilanteita varten on voinut käyttää sivutuloverokorttia tai ns. freelance-verokorttia. Nykyään kaikkiin palkaksi katsottaviin tuloihin käytetään yhtä ja samaa palkkatulon verokorttia.

Freelancerinä työskentelevän kannattaa itse tehdä kunnolliset muistiinpanot kaikista saamistaan palkkioista, jotta hän voi tarkistaa omalta esitäytetyltä veroilmoitukseltaan, että kaikki tiedot on ilmoitettu verottajalle oikein. Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että verokortin tuloraja on mitoitettu oikein koko vuoden tuloille. Tarvittaessa tulee hakea muutos verokortin tulorajaan.

Kun hieroja (tai muu palveluiden tarjoaja) myy työsuorituksiaan suoraan yksityishenkilöille, niin silloin kyseessä ei ole työsuhde vaan itsenäinen tulonhankkimistoiminta. Mikäli itsenäinen tulonhankkiminen on suunnitelmallista ja aktiivista, niin silloin kyseessä on elinkeinotoiminta eli yritystoiminta. Elinkeinotoiminta voi olla päätoimista tai sivutoimista.

Milloin kyseessä on sellainen vähäinen tulonhankkimistoiminta, joka ei ole varsinaista elinkeinotoimintaa? Ja missä vaiheessa itsenäinen tulonhankkiminen muuttuu elinkeinotoiminnaksi? Tätä rajanvetoa on selostettu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa.

Olipa kyseessä elinkeinotoiminta tai vähäinen tulonhankkiminen, niin joka tapauksessa sinun täytyy itse huolehtia siitä, että teet toimintaan liittyvistä tuloista ja menoista kunnolliset muistiinpanot tai kirjanpidon ja että tulonhankkimistoiminnan tiedot ilmoitetaan verotusta varten.

Joskus itsenäisen työskentelyn varsinaisena tarkoituksena ei ole rahan tienaaminen, mutta siitä kuitenkin tulee vähäisiä tuloja. Kyseessä voi olla esim. opiskeluun liittyvien harjoitustöiden tekeminen ilman tarkoitusta ruveta tienaamaan rahaa (ainakaan vielä siinä vaiheessa). Tai kyseessä voi olla harrastus, josta tulee vain vähäisiä satunnaisia tuloja.

Tässä tapauksessa ei ole tarvetta tehdä elinkeinotoiminnan veroilmoitusta, vaan tällaiset satunnaiset, vähäiset tulot voi ilmoittaa tavallisella veroilmoituksella (esitäytetty veroilmoitus). Myöskään ALV-velvolliseksi ei tarvitse ilmoittautua, jos myyntien yhteismäärä jää alle ALV-velvollisuuden alarajan. (Vuonna 2024 ALV-velvollisuuden raja on 15.000 euroa/vuosi. Vuoden 2025 alusta alkaen ALV-velvollisuuden raja on 20.000 euron liikevaihto vuodessa.)

Jos kyseessä ei ole elinkeinotoiminta, niin välttämättä ei ole tarvetta tehdä varsinaista kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa. Silloin riittää, että teet huolelliset muistiinpanot kaikista tuloista ja kaikista niistä kuluista, jotka ovat liittyneet kyseiseen tulonhankintaan. Mahdolliset kuitit ja laskut on laitettava talteen.

Tällaiset satunnaiset ansiotulot ja niihin liittyvät kulut ilmoitetaan verottajalle lisäämällä tiedot esitäytetylle veroilmoitukselle. Muitiinpanot, kuitit ja laskut on pidettävä itsellä tallessa vähintään 6 vuoden ajan. Niitä ei liitetä veroilmoitukseen, vaan ne näytetään verottajalle vain siinä tapauksessa, että verottaja pyytää niitä nähtäväksi.

Mikäli tulonhankkimistoiminta tapahtuu suunnitelmallisesti, siten että tarkoituksena on tienata rahaa, niin silloin kyseessä on elinkeinotoiminta eli yritystoiminta. Elinkeinotoiminnasta täytyy tehdä kirjanpitolain mukainen kirjanpito. Elinkeinotoiminnan tulot, menot, varallisuus ja velat ilmoitetaan verottajalle omalla veroilmoituslomakkeellaan. Kun kyseessä on yksityinen elinkeinonharjoittaja (yksityishenkilö joka harjoittaa elinkeinotoimintaa), niin silloin käytetään veroilmoituslomaketta 5 (Elinkeinotoiminnan veroilmoitus – Liikkeen- tai ammatinharjoittaja).

Elinkeinotoiminnan aloittaminen saattaa tapahtua liukumalla. Jos ensin tekee opiskelijana vähän harjoitustöitä ja sitten vähitellen tekeekin enemmän kyseistä työtä, niin voi olla vaikea määritellä tarkasti sitä, missä vaiheessa tulonhankkimistoiminta muuttui elinkeinotoiminnaksi. Oleellista, että pidät kirjaa (tai ainakin muistiinpanoja) kaikista tuloista ja menoista koko ajan ja että laitat talteen kaikki toimintaan liittyvät tositteet.

Kun toiminta muuttuu elinkeinotoiminnaksi, niin viimeistään silloin olisi syytä tehdä verottajalle aloitusilmoitus. Verohallinnon rekistereihin (ennakkoperintärekisteriin ja ALV-rekisteriin) voit ilmoittautua Verohallinnon OmaVero-palvelussa. Mikäli haluat rekisteröidä elinkeinotoiminnallesi toiminimimen, niin silloin pitää tehdä perustamisilmoitus YTJ.fi-palvelussa. Jos sattuisi käymään niin, että tämä perustamisilmoitus on jäänyt tekemättä, niin siitä huolimatta veroilmoitus pitää tehdä käyttäen veroilmoituslomaketta 5. Veroilmoitus täytyy tehdä oma-aloitteisesti. Ei saa jäädä odottamaan, että verohallinto erikseen pyytää veroilmoitusta

Pääsäännön mukaan kaikista myytävistä tavaroista ja palveluista tulee periä arvonlisäveroa. Mikäli kyseessä on terveydenhuollon virallisen ammattitutkinnon suorittanut elinkeinonharjoittaja (esim. koulutettu hieroja), niin silloin hänen suorittamiaan terveydenhuollon palveluita voi myydä ilman arvonlisäveroa. Mikäli hieroja ei ole virallisesti rekisteröity terveydenhuollon ammattilainen, niin silloin palvelun myyntihintaan liätään normaali arvonlisävero (ALV). Pääsäännön mukainen normaali arvonlisävero 1.9.2024 alkaen on 25,5 % laskettuna verottomasta myyntihinnasta.

Jos liikevaihto (eli myynnin määrä) on enintään 15.000 euroa vuodessa (12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana), niin silloin elinkeinonharjoittajan ei ole pakko rekisteröityä ALV-rekisteriin eikä silloin tarvitse periä asiakkailta arvonlisäveroa. Vuodesta 2025 alkaen ALV-velvollisuuden alarja on 20.000 euron liikevaihto vuodessa.

Jos ALV-velvollisuuden raja on ylittymässä, niin silloin kannattaa ilmoittatua ALV-rekisteriin ajoissa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa pyytää tilitoimiston apua kirjanpidon ja verotuksen hoitamisessa.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan tulee itse huolehtia omista vakuutuksistaan. Mikäli kyseessä on hyvin vähäinen työskentely eli kyseessä ei ole varsinainen elinkeinotoiminta, niin silloin ei välttämättä tarvita mitään vakuutuksia.

Jos kyseessä on elinkeinotoiminta (sivutoiminen tai päätoiminen), niin silloin tulisi hankkia vähintään YEL-eläkevakuutus. Yrittäjätoiminnan YEL-vakuutus pitää ottaa, vaikka olisit lisäksi palkkatyössä. Työnantajan ottama TyEL-eläkevakuutus kattaa eläketurvan vain kyseisen palkkatyön osalta. Jos lisäksi harjoitat yksityistä elinkeinotoimintaa, niin sen osalta eläketurvan kattamiseksi pitää olla yrittäjän eläkevakuutus eli YEL-vakuutus.

Mikä sitten olisi fiksua? Ainakin suosittelen, että elinkeinotoimintaa kannattaa suunnitella. Jos haluat tienata rahaa, niin kannattaa miettiä, miten asiakkaiden hankinta tapahtuu, mikä on se juttu mitä myyt asiakkaillesi ja mistä asiakkaat haluavat maksaa, miten työskentely tapahtuu, miten työskentelyn saa sovitettua osaksi muuta elämää.

Rahojen ja verojen osalta fiksua olisi ainakin se, että keräät huolellisesti talteen tiedot kaikista kuluista, joista voi saada verovähennystä. Jos joudut käyttämään omaa autoa elinkeinotoiminnassasi, niin pidä ajopäiväkirjaa auton käytöstä. Jos elinkeinotoiminnan takia joudut tekemään työkeikkoja satunnaisille työntekemispaikoille yli 15 kilometrin päähän, niin että päivärahojen tuntimäärärajat ylittyvät, niin sinulla saattaa olla mahdollisuus saada päivärahan suuruisia verovähennyksiä. Tämä kuitenkin edellyttää matkalaskujen (tai vastaavien muistiinpanojen) tekemistä.

Fiksua olisi keskustella kirjanpitäjän kanssa ja käydä läpi tilannettasi. Pätevä kirjanpitäjä osaa antaa tarkempia neuvoja ajopäiväkirjasta, laskuista, kuiteista, matkakuluista, verotuksesta ja muista käytännön kysymyksistä. Mikäli elinkeinotoiminnan perustamisilmoituksen tekeminen tulee ajankohtaiseksi, niin viimeistään siinä vaiheessa kannattaa ottaa yhteyttä tilitoimistoon tai kirjanpitäjään. Perustamisilmoitus kannattaa tehdä yhdessä kirjanpitäjän kanssa.

Fiksua on myös ottaa selvää omaan toimintaan liittyvistä vastuukysymyksistä. Lue tarkemmin artikkelista Verovelvollisuus ja muut vastuut työsuhteessa, freelancerina, itsenäisenä toimijana…