Oppilastyöt, sivuhommat ja verotus

| 27.04.2015 | Kirjanpito, Verotus, Yrityksen perustaminen

Mikä olisi fiksuin tapa tehdä hierontaa ja jäsenkorjausta sivuhommina? En halua tehdä näitä päätoimisesti (ainakaan vielä), kun on toinen päätyö. Jäsenkorjausta pitäisi tehdä oppilastyönä. Miten verotus menee?

Kaikki tulot ilmoitettava verotukseen

Pääsääntö verotuksessa on, että kaikista tuloista maksetaan veroa. Ainoastaan sellaiset tulot ovat verovapaita, jotka on laissa erikseen säädetty verovapaiksi. Melkein kaikkeen pätee sääntö: Rahana tai rahanarvoisena etuutena saaduista tuloista on ilmoitettava verottajalle. Tässä kysymyksessä on samantekevää, onko kyseessä sivuhomma, päätoimi, työharjottelu, oppilastyö vai harrastuksenluonteinen työkeikka.

Työn tekeminen sinänsä ei ole verotettavaa. Jos oppilastöitä tai työharjoittelua tehdään niin, että työntekijä (työharjoittelija) ei saa palkkaa eikä muuta korvausta, niin silloin ei ole myöskään tuloja, joista pitäisi ilmoittaa verottajalle. Jos oppilaitos tai muu hajoittelupaikan tarjoaja perii asiakkailta maksuja, niin tietenkin tämä maksuja saava taho on velvollinen kirjaamaan tulot kirjanpitoonsa ja ilmoittamaan ne verotusta varten.

Miten saadut tulot sitten ilmoitetaan verottajalle? Tässä on eroja. Nämä erot eivät kuitenkaan liity siihen, onko kyseessä sivuhomma, päätoimi vai työharjoittelu. Erot johtuvat siitä, miten toiminta on organisoitu.

Toisen palveluksessa

Mikäli työskentely tapahtuu jonkun toisen alaisuudessa, niin kyseessä on yleensä työsuhde. Jos hieroja työskentelee kylpylässä ja kylpylä kerää asiakkailta maksut ja sitten maksaa palkkaa hierojalle, niin kyseessä on työsuhde. Tällöin hieroja antaa verokorttinsa työnantajalle ja työnantaja huolehtii ennakonpidätyksen toimittamisesta. Työnantaja tilittää verottajalle ennakonpidätykset ja sotu-maksut. Työnantajan velvollisuutena on huolehtia myös eläkevakuutuksesta ja tapaturmavakutuuksesta.

Mikäli työnantaja huolehtii ilmoittamisvelvollisuuksistaan asianmukaisesti, niin työntekijä näkee esitäytetyllä veroilmoituksellaan tiedot edellisenä vuonna työnantajaltaan saamistaan palkoista ja työnantajan toimittamista ennakonpidätyksista. Jos työnantaja on laiminlyönyt tehtäviään, niin silloin työntekijällä on velvollisuus lisätä puuttuvat palkkatiedot veroilmoitukselleen.

Työskentely freelancerinä

Kun työskentely tapahtuu ilman pysyvää työnantajaa, niin silloinkin on mahdollista työskennellä verokortilla. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kaikki palkkioita maksavat tahot huolehtivat ennakonpidätyksistä ja muista työnantajan velvollisuuksista. Tällöin voidaan käyttää sivutuloverokorttia tai ns. freelance-verokorttia. Freelancerinä työskentelevän kannattaa itse tehdä kunnolliset muistiinpanot kaikista saamistaan palkkioista, jotta hän voi tarkistaa omalta esitäytetyltä veroilmoitukseltaan, että kaikki tiedot on ilmoitettu verottajalle oikein.

Työskentely itsenäisesti

Kun hieroja (tai muu palveluiden tarjoaja) myy työsuorituksiaan suoraan yksityishenkilöille, niin silloin kyseessä ei ole työsuhde vaan elinkeinotoiminta. Kun hierojan saamat tulot eivät tule palkkana työnantajalta vaan suoraan asiakkailta, niin silloin hieroja on elinkeinonharjoittaja (eli yrittäjä). Elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus pitää kirjaa elinkeinotoiminnan tuloista ja menoista ja ilmoittaa elinkeinotoiminnan tiedot verottajalle omatoimisesti.

Itsenäistä elinkeinotoimintaa voi harjoittaa päätoimisesti tai sivutoimisesti. Kummassakin tapauksessa elinkeinotoiminnan kirjanpidosta ja veroilmoituksista on huolehdittava ihan samalla tavalla. Eroja voi sen sijaan olla sen mukaan, onko kyseessä ihan oikea elinkeinotoiminta vai esim. harrastustoiminta, josta sattuu tulemaan vähän rahaa.

Harrastelija vai elinkeinonharjoittaja?

Entäs jos itsenäisen työskentelyn varsinaisena tarkoituksena ei ole rahan tienaaminen, mutta siitä kuitenkin tulee vähäisiä tuloja? Kyseessä voi olla esim. opiskeluun liittyvien yksittäisten harjoitustöiden tekeminen ilman tarkoitusta ruveta tienaamaan rahaa (ainakaan vielä siinä vaiheessa). Tai kyseessä voi olla harrastus, josta tulee vain vähäisiä satunnaisia tuloja. Tällöin ei välttämättä ole tarvetta tehdä varsinaista elinkeinotoiminnan veroilmoitusta, vaan tällaiset satunnaiset tulot voi ilmoittaa tavallisella veroilmoituksella (esitäytetty veroilmoitus). Myöskään ALV-velvolliseksi ei tarvitse ilmoittautua, jos myyntien yhteismäärä jää alle ALV-velvollisuuden alarajan. (Vuonna 2015 raja on 8500 euroa/vuosi. Vuonna 2016 raja on 10.000 euroa/vuosi.)

Jos kyseessä ei ole elinkeinotoiminta, niin välttämättä ei ole tarvetta tehdä varsinaista kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa. Silloin riittää, että tekee muistiinpanot kaikista tuloista ja kaikista niistä kuluista, jotka ovat liittyneet kyseiseen tulonhankintaan. Mahdolliset kuitit ja laskut on laitettava talteen.

Tällaiset satunnaiset ansiotulot ja niihin liittyvät kulut ilmoitetaan verottajalle lisäämällä tiedot esitäytetylle veroilmoitukselle. Tulot lisätään veroilmoituksen kohtaan 1.4 Muut ansiotulot. Kulut lisätään kohtaan 3.4 Tulonhankkimiskulut. Muitiinpanot, kuitit ja laskut on pidettävä itsellä tallessa vähintään 6 vuoden ajan. Niitä ei liitetä veroilmoitukseen, vaan ne näytetään verottajalle vain siinä tapauksessa, että verottaja pyytää niitä nähtäväksi.

Elinkeinotoimintaa

Mikäli toiminta tapahtuu suunnitelmallisesti, siten että tarkoituksena on tienata rahaa, niin silloin kyseessä on elinkeinotoiminta. Elinkeinotoiminnasta täytyy pitää kirjanpitoa. Elinkeinotoiminnan tulot, menot, varallisuus ja velat ilmoitetaan verottajalle omalla veroilmoituslomakkeellaan. Kun kyseessä on yksityinen elinkeinonharjoittaja (henkilö joka harjoittaa elinkeinotoimintaa), niin silloin käytetään veroilmoituslomaketta 5 (Elinkeinotoiminnan veroilmoitus – Liikkeen- ja ammatinharjoittaja).

Elinkeinotoiminnan aloittaminen saattaa tapahtua liukumalla. Jos ensin tekee opiskelijana vähän harjoitustöitä ja sitten vähitellen tekeekin enemmän kyseistä työtä, niin voi olla vaikea määritellä tarkasti sitä, missä vaiheessa toiminta muuttui elinkeinotoiminnaksi. Oleellista, että pidät kirjaa (tai ainakin muistiinpanoja) kaikista tuloista ja menoista koko ajan ja että laitat talteen kaikki toimintaan liittyvät tositteet.

Kun toiminta muuttuu elinkeinotoiminnaksi, niin viimeistään silloin olisi syytä tehdä verottajalle aloitusilmoitus. Se tapahtuu Y3-perustamisilmoituksella. Tällä samalla lomakkeella voi ilmoittautua verohallinnon rekistereihin (ennakkoperintärekisteriin ja ALV-rekisteriin) sekä kaupparekisteriin. Jos sattuisi käymään niin, että tämä perustamisilmoitus on jäänyt tekemättä, niin siitä huolimatta veroilmoitus pitää tehdä käyttäen veroilmoituslomaketta 5. Veroilmoitus täytyy tehdä oma-aloitteisesti. Ei saa jäädä odottamaan, että verohallinto erikseen pyytää veroilmoitusta.

Arvonlisäveron alainen toiminta

Pääsäännön mukaan kaikista myytävistä tavaroista ja palveluista tulee periä arvonlisäveroa. Mikäli kyseessä on terveydenhuollon virallisen ammattitutkinnon suorittanut elinkeinonharjoittaja (esim. koulutettu hieroja), niin silloin hänen suorittamiaan terveydenhuollon palveluita voi myydä ilman arvonlisäveroa. Mikäli hieroja ei ole virallisesti rekisteröity terveydenhuollon ammattilainen, niin silloin hieronnasta peritään normaali arvonlisävero eli ALV 24 %.

Jos liikevaihto (eli myynnin määrä) on enintään 10.000 euroa vuodessa (vuodesta 2016 alkaen), niin silloin elinkeinonharjoittajan ei ole pakko rekisteröityä ALV-rekisteriin eikä silloin tarvitse periä asiakkailta arvonlisäveroa. Jos 10.000 euron raja saattaa ylittyä, niin silloin kannattaa ilmoittatua ALV-rekisteriin ajoissa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa pyytää tilitoimiston apua kirjanpidon ja verotuksen hoitamisessa.

Vakuutukset

Yksityisen elinkeinonharjoittajan tulee itse huolehtia omista vakuutuksistaan. Mikäli kyseessä on hyvin vähäinen työskentely eli kyseessä ei ole varsinainen elinkeinotoiminta, niin silloin ei välttämättä tarvita mitään vakuutuksia. Jos kyseessä on elinkeinotoiminta (sivutoiminen tai päätoiminen), niin silloin tulisi hankkia vähintään YEL-eläkevakuutus. Yrittäjätoiminnan YEL-vakuutus pitää ottaa, vaikka olisit lisäksi palkkatyössä. Työnantajan ottama TyEL-eläkevakuutus kattaa eläketurvan vain kyseisen palkkatyön osalta. Jos lisäksi harjoitat yksityistä elinkeinotoimintaa, niin sen osalta eläketurvan kattamiseksi pitää olla yrittäjän eläkevakuutus eli YEL-vakuutus.

Fiksua?

Mikä sitten olisi fiksua? Ainakin suosittelen, että elinkeinotoimintaa kannattaa suunnitella. Jos haluat tienata rahaa, niin kannattaa miettiä, miten asiakkaiden hankinta tapahtuu, mikä on se juttu mitä myyt asiakkaillesi ja mistä asiakkaat haluavat maksaa, miten työskentely tapahtuu, miten työskentelyn saa sovitettua osaksi muuta elämää.

Rahojen ja verojen osalta fiksua olisi ainakin se, että keräät huolellisesti talteen tiedot kaikista kuluista, joista voi saada verovähennystä. Jos joudut käyttämään omaa autoa elinkeinotoiminnassasi, niin pidä ajopäiväkirjaa auton käytöstä. Jos elinkeinotoiminnan takia joudut tekemään työkeikkoja satunnaisille työntekemispaikoille yli 15 kilometrin päähän, niin että päivärahojen tuntimäärärajat ylittyvät, niin sinulla saattaa olla mahdollisuus saada päivärahan suuruisia verovähennyksiä. Tämä kuitenkin edellyttää matkalaskujen (tai vastaavien muistiinpanojen) tekemistä.

Fiksua olisi keskustella kirjanpitäjän kanssa ja käydä läpi tilannettasi. Pätevä kirjanpitäjä osaa antaa tarkempia neuvoja ajopäiväkirjasta, laskuista, kuiteista, matkakuluista, verotuksesta ja muista käytännön kysymyksistä. Mikäli elinkeinotoiminnan perustamisilmoituksen tekeminen tulee ajankohtaiseksi, niin viimeistään siinä vaiheessa kannattaa ottaa yhteyttä tilitoimistoon tai kirjanpitäjään. Perustamisilmoitus kannattaa täyttää yhdessä kirjanpitäjän kanssa.

Kirjoituksessa olevia linkkejä on päivitetty 8.10.2017

Pin It on Pinterest

Pistä jakoon - Share This

Jaa tämä artikkeli ystävillesi. - Share this with your friends.