Vaihto-omaisuuden inventaariossa lasketaan varaston arvo

| 27.12.2017 | Kirjanpito, Tilinpäätös, Tositteet

Inventointi eli inventaario tarkoittaa yrityksen hallussa (eli varastossa) tilinpäätöspäivänä olevan vaihto-omaisuuden arvon laskemista. Inventoinnin tuloksena on vaihto-omaisuusluettelo eli inventaari. Yleisin tilinpäätöspäivä on 31.12., sillä useimpien yritysten tilikausi päättyy vuoden lopussa. Käytännössä inventaario voidaan tehdä jonain muunakin päivänä, mutta silti inventoinnissa tulisi selvittää vaihto-omaisuusvaraston arvo nimenomaan tilinpäätöspäivänä.

Mitä on vaihto-omaisuus?

Kirjanpitolaki 4 luku 4 §: ”Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet.”

Elinkeinoverolaki 10 §: ”Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet.”

Yllä olevista määritelmistä voisi päätellä, että verotuksessa vaihto-omaisuus määritellään tarkemmin kuin kirjanpidossa. Määritelmät kuitenkin tarkoittavat samaa. Ja käytännössä tilinpäätöksen laatimisessa tulee ottaa huomioon sekä kirjanpidon säännöt että verotusta koskevat säännökset.

Vaihto-omaisuutta ovat esimerkiksi:

  • myytäväksi (eli luovutettavaksi ) hankitut tavarat ja aineet
  • myytävien tuotteiden valmistamisessa kuluvat aineet, ainesosat ja tarvikkeet
  • asiakkaille tuottettavien palveluiden suorittamisessa kuluvat aineet

Työkalut, koneet, kalusto ja muut sellaiset tavarat, jotka on hankittu yrityksen pysyvään käyttöön, eivät ole vaihto-omaisuutta vaan ne ovat käyttöomaisuutta.

Miksi inventoidaan?

Inventaario on käytännössä usein pakollinen, koska kirjanpitoa ja verotusta koskevat säännökset edellyttävät, että varaston (eli vaihto-omaisuuden) arvon muutokset  ilmoitetaan tilinpäätöksessä ja elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Tätä tietoa tarvitaan, sillä vaihto-omaisuuden hankintamenot ovat vähennyskelpoisia vain siltä osin, kuin kyseiset hyödykkeet on luovutettu tai kulutettu tai niiden arvo on menetetty.

Vaihto-omaisuuden hankintamenon jaksottamisesta on säädetty elinkeinoverolain 28 §:ssä: ”Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan…”

Sama asia kirjanpitolain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa: ”Tilikauden päättyessä jäljellä olevan vaihto-omaisuuden hankintameno aktivoidaan. Jos vaihto-omaisuuden todennäköinen hankintameno tai luovutushinta on tilikauden päättyessä hankintamenoa pienempi, on erotus kuitenkin kirjattava kuluksi.”

Käytännössä yleensä toimitaan siten, että tilikauden aikana kaikki hankitamenot kirjataan kirjanpitoon kuluiksi. Tilinpäätöstä varten on kuitenkin tehtävä kulujen oikaisu, sillä varastossa olevien hyödykkeiden arvoa ei voi vähentää kuluna, vaan niiden arvo täytyy aktivoida taseeseen. Varastossa olevien hyödykkeiden hankintamenot vähennetään kuluina sitä mukaa kuin kyseisiä hyödykkeitä myydään, kulutetaan tai niiden arvo on menetetty.

Varaston inventointi tuottaa hyödyllistä tietoa yritykselle itselleen myös muuhun tarkoitukseen esim. toiminnan tehostamisen suunnitteluun. Varsinkin silloin, kun yrityksellä on paljon vaihto-omaisuutta, on järkevää suunnitella vaihto-omaisuuden käsittely mahdollismman tehokkaaksi. Yrityksen ei kannata pitää liian suurta varastoa.

Miten inventaario tehdään?

1. vaihe on yrityksen hallussa olevien vaihto-omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden määrien laskeminen. Tavaroiden ja muiden hyödykkeiden määrät lasketaan fyysisesti: Kuinka paljon kutakin eri hyödykelajia varastossa on? Mikäli samaa hyödykelajia on hankittu eri aikoina (osa varastosta on vanhempaa tavaraa ja osa uudempaa) tai samanlaisia hyödykkeitä on hankittu useilla eri hinnoilla, niin silloin voi olla aiheellista laskea näiden tavaraerien määrät erikseen.

2. vaihe on kunkin hyödykkeen tai hyödykelajin arvon määrittely. Arvon määrittelyssä käytetään alimman arvon periaatetta. Inventaariossa käytettävä arvo määritellään kullekin hyödykkeelle tai hyödyke-erälle erikseen, siten että kullekin hyödykkeelle valitaan alhaisin arvo seuraavista:

  • alkuperäinen hankintameno = hyödykkeestä maksettu hankintahinta
  • todennäköinen jälleenhankintameno = millä hinnalla kyseisiä hyödykkeitä voisi nyt saada ostettua?
  • todennäköinen luovutushinta = millä hinnalla kyseisen hyödykkeen saisi tällä hetkellä myytyä?

Hyödykkeiden arvon määrittelyssä kannattaa kiinnittää huomiota todenäköiseen luovutushintaan. Mikäli kyseessä on tavanomainen kulutustavara, joka on jo otettu käyttöön tai pakkaus on avattu, niin käytännössä se usein tarkoittaa sitä, että kyseisestä tavaraa ei enää voi myydä. Siinä tapauksessa tavaran todennäköinen luovutushinta on nolla.

Arvon määrittelyssä käytetään verottomia hintoja eli hyödykkeen hinta ilman arvonlisäveroa.

3. vaiheessa laaditaan inventaari-lista, josta selviää varaston arvo ja se miten arvo on laskettu hyödykkeittäin.

Inventaari-listassa tulee olla seuraavat tiedot:

  • yrityksen nimi ja Y-tunnus (eli minkä yrityksen varastosta on kyse?)
  • varastossa oleva hyödykkeet (nimikkeet)
  • hyödykkeiden määrät (kappaleina, kiloina, litroina, kuutiometreinä, pakkauksina tai muuna sopivana mittayksikkönä)
  • kunkin hyödykkeen tai hyödykelajin arvo per kappale tai per mittayksikkö (alimman arvon periaatteella hinta ilman arvonlisäveroa)
  • varaston arvo yhteensä (hinta ilman arvonlisäveroa)
  • inventaarin päiväys, inventaarion tekijän allekirjoitus ja nimenselvennys

Mikäli varastossa olevien hyödykkeiden arvo inventaariossa määritellään huomattavasti alhaisemmaksi kuin alkuperäinen hankintahinta, niin silloin inventaarin liitteeksi olisi hyvä hankkia dokumentaatiota, jonka avulla voi todistaa kyseisten hyödykkeiden arvon alentumisen. Inventaari-lista on kirjanpidon tosite.

Valmis inventaari toimitetaan kirjanpitäjälle (tilinpäätöksen laatijalle).

Onko inventaario aina pakollinen?

Yksityiskohtainen inventaario ei välttämättä ole tarpeen, mikäli varaston arvo on vähäinen ja varaston arvon muutokset ovat vähäisiä

Asia on ilmaistu kirjanpitolain 5 luvun 6 §:n 3 momentissa seuraavasti: ”Vaihto-omaisuuden aineisiin tai tarvikkeisiin kuuluvat samanlajiset ja hankintamenoltaan vähäiset hyödykkeet, joita kirjanpitovelvollinen hankkii jatkuvasti siten, että niiden määrän ja yhteenlaskettujen hankintamenojen muutokset ovat vähäisiä, saadaan merkitä taseeseen samaan rahamäärään tilikaudesta toiseen.”

Elinkeinoverolaissa ei ole vastaavanlaista pykälää, mutta käytännössä verotuksessa noudatetaan samanlaista vaihto-omaisuuden arvon määrittelyä kuin kirjanpitolaissa.

Mikä sitten on niin vähäinen varasto, että sitä ei tarvitse inventoida? Asiaa voinee arvioida vertaamalla siihen, mitä elinkeinoverolain 33 §:ssä sanotaan käyttöomaisuuden pienhankinnoista: Mikäli hankintameno on enintään 850 euroa, niin hankintamenon voi vähentää kerralla kuluna.

Vaihto-omaisuuden kohdalla ei ole olemassa mitään tarkkaa rajaa sille, mikä on pientä tai vähäistä. Voitaneen kuitenkin arvioida, että muutaman sadan euron arvoinen vaihto-omaisuusvarasto on sen verran vähäinen, että sitä ei ole pakko inventoida.

Kuinka tarkasti inventaario tulee tehdä?

Kuinka tarkasti tavarat tulee laskea ja niiden arvo määritellä? Vastaus on kirjanpitolaissa ilmaistu olennaisuuden periaate eli olennaisuusperiaate.

Kirjanpitolaki 3 luku 2 §: ”Tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kirjanpitopitovelvollisen harjoittaman toiminnan laatu ja laajuus.”

Kirjanpitolaki 3 luku 2 a §: ”Tilinpäätöksessä esitettävä seikka on olennainen silloin, kun sen pois jättämisen tai väärin ilmoittamisen voidaan kohtuullisesti odottaa vaikuttavan päätöksiin, joita tiedon käyttäjät tekevät tilinpäätöksen perusteella. Vaikka seikka olisi yksittäisenä epäolennainen, olennaisuuden arviointi tulee kohdistaa kokonaisuuteen, jos samankaltaisia seikkoja on useita.”

Jatkuva inventaario ja ajantasainen varastokirjanpito

Isot yritykset, joissa on suuret määrät vaihto-omaisuutta, järjestävät usein materiaalihallinnon siten, että varastokirjanpito on jatkuvasti ajantasalla. Kyseessä on tavallaan jatkuva inventointi, kun varastokirjanpidossa jatkuvasti varmistetaan varaston ajantasainen arvo.

Blogin kategoriat / Blog Categories

Pin It on Pinterest