Yritystoiminnan tuloverotus 2: Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimi

Päivärahat?

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen verovaita päivärahoja. Hän ei voi myöskään laskuttaa asiakkailtaan matkakorvauksia verovapaasti. Mutta ei hätää. Toiminimi-yrittäjä saa päivärahoja vastaavan verotuksellisen edun ihan täysimääräisesti, mutta eri tavalla kuin palkansaajat.

Mikäli yksityisellä elinkeinonharjoittajalla on työmatkoja, jotka verohallinnon ohjeen mukaan oikeuttaisivat verovapaisiin päivärahoihin, niin näistä tehdään matkalaskut tai muistiinpanot. Matkalaskujen perusteella ei makseta päivärahoja, vaan niiden avulla lasketaan päivärahojen suuruiset lisävähennykset verotusta varten. Lisävähennykset ilmoitetaan elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Lisävähennysten vaikutus tuloverotuksessa on yhtä suuri kuin olisi verovapaiden päivärahojen kanssa.

Toiminimi-yrittäjä saa lisävähennyksen avulla samansuuruisen veroedun kuin päivärahoista, mutta paljon helpommin. Muissa yritysmuodoissa päivärahat laskutetaan ja maksetaan palkanmaksun systeemien mukaan ja päivärahojen maksut pitää ilmoittaa kuukausittain tulorekisteriin. Toiminimi-yrittäjä pääsee helpommalla, sillä päivärahojen suuruiset lisävähennykset ilmoitetaan vain kerran vuodessa elinkeinotoiminnan veroilmoituksella.

Matkakulujen käsittelystä voit lukea lisää artikkelista: Työmatkakulut, verovapaat päivärahat, km-korvaukset ja muut matkakulukorvaukset.

Autokulut

Mikäli yritystoimintaa varten on hankittu kuorma-auto tai pakettiauto, jota käytetään vain yritystoiminnan ajoihin, niin tuon auton hankintameno ja käyttökulut saadaan vähentää kokonaan yritystoiminnan kirjanpidossa ja verotuksessa.  Mikäli yrittäjä käyttää kuorma-autoa tai pakettiautoa myös yksityisajoihin, niin silloin tulee pitää ajopäiväkirjaa, niin että saadaan eriteltyä yksityiskäytön osuus ja elinkeinotoiminnan osuus. Yksityiskäytön osuus kuluista ei ole verotuksessa vähennyskelpoista.

Jos kyseessä on henkilöauto, niin oletuksena on se, että auto ei koskaan ole pelkästään elinkeinotoiminnan käytössä vaan sillä ajetaan myös yksityisajoja. Henkilöauton käytöstä tulee pitää ajopäiväkirjaa, jotta saadaan laskettua yksityiskäytön osuus ja elinkeinotoiminnan osuus auton kuluista.

Muissa yritysmuodoissa autokulujen (ja mahdollisen autoedun) käsittely tapahtuu eri tavalla sen mukaan, onko auton omistajaksi merkitty yhtiö vai henkilö. Yksityisen elinkeinonharjoittajan omistaman auton kohdalla ei ole eroa sillä, onko auton omistajaksi merkitty toiminimi vai yrittäjän oma nimi. Tämä johtuu siitä, että toiminimi-yritys ja yrittäjä ihmisenä ovat juridisesti yksi ja sama.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan autokulujen vähentämisessä oleellinen kysymys on se, ajetaanko autolla enemmän elinkeinotoiminnan ajoja vai yksityisajoja.

Mikäli elinkeinotoiminnan ajoja on enemmän, niin silloin autokulut lasketaan todellisten kulujen mukaan. Kirjanpitoon kirjataan kaikki auton kulut. Vuoden lopussa lasketaan ajopäiväkirjasta km-tiedot ja verovähennystä oikaistaan yksityisajojen osuuden verran.

Mikäli yksityisajoja on enemmän kuin elinkeinotoiminnan ajoja, niin silloin auton käytön kulut voidaan vähentää verotuksessa km-korvauksen suuruisella lisävähennyksellä. Ajopäiväkirjan pitäminen on tässäkin oleellista.

Yksityismatka vai työmatka?

Kun määritellään autokulujen ja muiden matkakulujen jakautumista yksityismatkoihin ja työmatkoihin, niin on tärkeää huomata, että kodin ja työpaikan välinen matka ei ole työmatka, vaan se on yksityinen matka ja yksityistä kulutusta.

Asunnon ja työpaikan välisten matkojen osalta verovähennys tapahtuu samalla tavalla kaikissa yritysmuodoissa.  Kodin ja työpaikan välisen matkustamisen kuluja ei voi vähentää elinkeinotoiminnan kuluna. Ne eivät siis kuulu yrityksen kirjanpitoon eikä elinkeinotoiminnan veroilmoitukselle. Tämä pätee kaikkiin yritysmuotoihin.

Jokainen työssäkäyvä henkilö (yrittäjä tai työntekijä) voi vähentää omia asunnon ja työpaikan välisten matkojensa kuluja omalla esitäytetyllä veroilmoituksellaan. Verovähennystä voi vaatia halvimman käytettävissä olevan vaihtoehdon mukaan.

Kun kysesssä on varsinainen työmatka, niin matkakulujen käsittely on erilainen eri yritysmuodoissa. Toiminimi-yrittäjän työmatkojen osalta katso yllä olevat selostukset päivärahoista ja autokuluista.

Työsuhde-edut?

Työnantaja voi tarjota työntekijöilleen erilaisia henkilökuntaetuja ja/tai luontoisetuja. Verohallinnon ohjeen mukaiset kohtuulliset ja tavanomaiset henkilökuntaedut ovat työntekijöille verovapaita. Luotoisetuja puolestaan verotetaan, mutta yleensä varsin kohtuullisesti.

Mikäli toiminimi-yrityksessä on palkattuja työntekijöitä, niin näille voidaan järjestää henkilökuntaetuja ja/tai luotoisetuja. Yrittäjä itse ei kuitenkaan voi ottaa itselleen henkilökuntaetuja tai luotoisetuja, koska hän ei ole työntekijä vaan hän itse on se yritys ja työnantaja. Mikäli hän ottaa itselleen yrityksestä tällaisia etuja, niin niistä aiheutuneet menot ovat yritykselle vähennyskelvottomia.

Toiminimi-yrittäjän kohdalla vähennyskelpoisia ovat toki seuraavat henkilöstökulujen ryhmään kuuluvat menot:

• Yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen eläkevakuutuksen maksut
• Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksut
• Työterveyshuoltosopimuksen mukaiset työterveyshuollon kustannukset

Toimitilakulut

Mikäli elinkeinotoimintaa varten on vuokrattu erillinen toimitila, niin sen vuokrat ja muut toimitilakulut ovat elinkeinotoiminnan vähennyskelpoisia kuluja. Mikäli samaa tilaa käytetään eri tulolähteiden toiminnassa, niin toimitilan kulut tulee jakaa tulolähteiden kesken.

Esimerkki: Vuokrattu toimitila palvelee puoliksi elinkeinotoimintaa ja puoliksi maatalouden harjoittamista. Silloin puolet toimitilan kuluista laitetaan elinkeinotoiminan kirjanpitoon ja puolet maatalouden kirjanpitoon.

Mikäli toiminimi-yrittäjä käyttää omaa kotiaan yritystoiminnan työtilana, niin silloinkin elinkeinotoiminnan kuluksi voidaan laittaa se osuus kuluista, joka liittyy yritystoimintaan. Vähennyskelpoisia voivat olla elinkeinotoiminnan osuus vuokrasta, sähkölaskusta, vesilaskusta, internet-yhteydestä jne. Kulujen jakaminen elinkeinotoiminnan kuluihin ja yksityiskuluihin voidaan tehdä eri toimintojen käytössä olevien pinta-alojen suhteessa tai muulla perusteltavissa olevalla jakoperusteella.

Jos huoneisto on oma, niin tietenkään asunnon ostohinta tai asuntolainan pääoman lyhennykset eivät ole vähennyskelpoisia, sillä huoneiston osto ei ole kulua vaan sijoitus. Toiminimi-yrittäjä ei myöskään voi maksaa itse itselleen vuokraa toimitiloista.

Toimitilan kulut voidaan siis vähentää todellisten kulujen mukaan perustuen kulutositteisiin ja laskelmiin kulujen jakautumisesta. Tämän vaihtoehtona on työhuonevähennys, joka on Verohallinnon ohjeen mukainen kaavamainen verovähennys. Työhuonevähennystä käytettäessä ei tarvita kulutositteita, joten työhuonevähennyksen käyttäminen on paljon helpompaa kuin todellisten kulujen laskeminen.

Yrittäjävähennys!

Vuodesta 2017 alkaen tuli käyttöön yrittäjävähennys. Verohallinto laskee yrittäjävähennyksen viran puolesta, joten sitä ei tarvitse itse osata vaatia. Elinkeinotoiminnan verotettavasta tuloksesta vähennetään 5 %:n yrittäjävähennys. Näin saadusta summasta lasketaan veron määrä.

Yrittäjävähennys koskee ainoastaan toiminimi-yrittäjiä sekä henkilöyhtiöiden (kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö) yhtiömiehiä. Yrittäjävähennys on siis kohdistettu juuri niihin yrittäjätuloihin, joita ei nosteta yrityksestä palkkana tai osinkoina.

Ennen yrittäjävähennyksen käyttöönottoa saattoivat osakeyhtiötä käyttävät yrittäjät saada lempeämmän verokohtelun kuin toiminimi-yrittäjät. Osittain se johtui osinkoverotuksesta ja osittain siitä, että oy-yrittäjä voi saada yrityksestään palkan lisäksi verovapaita henkilökuntaetuja.

Yrittäjävähennyksen käyttöönoton jälkeen toiminimi-yrittäjien ei mielestäni kannata enää kahdehtia oy-yrittäjiä. Mm. yrittäjävähennyksen takia toiminimi on usein verotuksellisesti edullisin yritysmuoto.

Tmi-yrittäjän elinkeinotoiminnan tuloverotus

Kirjanpidon avulla lasketaan elinkeinotoiminnan veronalaiset tuotot ja verovähennyskelpoiset kulut. Elinkeinotoiminnan veroilmoituksella toiminimi-yrittäjä voi tehdä lisävähennykset työmatkojen perusteella. Mikäli toimitilakuluja ei ole vähennetty todellisten kulujen mukaan, niin veroilmoitukselle voidaan lisätä työhuonevähennys. Elinkeinotoiminnan veroilmoituksella ilmoitettujen tietojen perusteella saadaan laskettua elinkeinotoiminnan tulos kyseiseltä tilikaudelta. Tilikauden tulos voi olla voitollinen tai tappiollinen.

Mikäli tilikauden tulos on tappiollinen, niin verotuksessa vahvistetaan elinkeinotoiminnan tappio. Tappiollisesta tuloksesta ei tietenkään tule maksettavaksi tuloveroa.

Jos tilikauden tulos on voitollinen, niin Verohallinto vähentää tuloksesta aikaisempien vuosien elinkeinotoiminnan tappioita, mikäli niitä on jäljellä edellisiltä vuosilta. Mikäli tulos on voitollinen vielä tappioiden vähentämisen jälkeen, niin seuraavaksi Verohallinto vähentää voitollisesta tuloksesta 5 %:n yrittäjävähennyksen. Sen jälkeen jäljellä on elinkeinotoiminnan verotettava tulo, josta lasketaan maksettavan tuloveron määrä.

Elinkeinotoiminnan tulo verotetaan osittain ansiotulona ja osittain pääomatulona. Jakoperusteena käytetään yritystoiminnan nettovarallisuutta. Pääsäännön mukaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuudelle lasketaan 20 %:n vuotuinen tuotto-oletus. Tämän mukainen osuus elinkeinotoiminnan tulosta verotetaan pääomatulona ja loput verotetaan ansiotulona.

Pääomatulon ja ansiotulon välisessä säätämisessä toiminimi-yrittäjällä on käytettävissään mahdollisuus, jota ei ole muissa yritysmuodoissa. Hän voi valita, että pääomatulon osuudeksi lasketaan vain 10 %:n tuotto nettovarallisuudelle tai että käytetään pelkästään ansiotuloverotusta.

Pääomatuloista maksetaan veroa 30 % ja 30.000 euroa ylittävältä osalta 34 %.  Ansiotulojen veroprosentti määräytyy progressiivisesti: mitä isommat tulot, sitä isompi veroprosentti. Mikäli toiminimi-yrittäjän tulotaso on sen verran pieni, että ansiotulojen verotus on lievempää kuin pääomatulon verotus, niin silloin kannattaa valita pelkkä ansiotuloverotus. Suuremmilla tulotasoilla kannattaa hyödyntää mahdollisuus saada osa yritystulosta pääomatulona.

Mikäli elinkeinotoiminnan verotettava tulos on jonakin vuonna tappiollinen, niin toiminimi-yrittäjä voi valita, vahvistetaanko tappio verotuksessa elinkeinotoiminnan tappioksi vai (kokonaan tai osittain) pääomatulon tappioksi. Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään tulevina vuosina elinkeinotoiminnan voitollisesta tuloksesta. Jos tappiota on vaadittu vähennettäväksi pääomatuloista, niin silloin tappio pienentää muualta saatavien pääomatulojen verotusta. Mikäli yrittäjällä ei ole pääomatuloja, niin pääomatulon tappiosta voidaan saada alijäämähyvitystä, joka vähennetään ansiotulojen verosta.

Vaatimus elinkeinotoiminnan tappion muuttamisesta pääomatulon tappioksi pitää tehdä verovuosittain ennen verotuksen valmistumista. Yritystoimintaa lopettavalla toiminimi-yrittäjällä on kuitenkin vielä yksi lisäetu. Mikäli aikaisemmilta tilikausilta on vahvistettua elinkeinotoiminnan tappiota ja yritystoimintaa ollaan lopettamassa, niin silloin on mahdollista pyytää verottajaa muuttamaan nämä vanhat elinkeinotoiminnan tappiot pääomatulon tappioksi, joten entinen yrittäjä voi käyttää näitä vanhoja yritystappioita vielä seuraavien vuosien pääomatuloverotuksen lieventämiseen. Tällaista veroetua ei ole muissa yritysmuodoissa.

Verojen määrä ja maksaminen

Kun Verohallinto laskee henkilön maksettavaksi tulevia veroja, niin ensin lasketaan erikseen kunkin eri tulolähteen tiedot. Sen jälkeen eri tulolähteiden ansiotulot lasketaan yhteen ja pääomatulot lasketaan yhteen.

Elinkeinotoiminnasta saatu ansiotulo-osuus lasketaan yhteen muiden mahdollisten ansiotulojen kanssa. Jos elinkeinonharjoittajalla on ansiotuloja myös muualta saaduista palkoista tai vaikkapa sosiaalietuuksista, niin kaikki vuoden aikana saadut ansiotulot yhdessä vaikuttavat siihen, kuinka suureksi ansiotulon veroprosentti muodostuu. Mitä isommat ansiotulot, sitä isompi veroprosentti.

Elinkeinotoiminnasta saatu pääomatulo-osuus lasketaan yhteen muiden mahdollisten pääomatulojen kanssa. Muita pääomatuloja voivat olla mm. luovutusvoitot, vuokratulot ja osinkotulot. Pääomatuloista menee veroa 30 %. Jos pääomatuloja on enemmän kuin 30.000 euroa vuodessa, niin rajan ylittävästä pääomatulojen osasta menee veroa 34 %.

Kun on kyse toiminimi-yrittäjästä, niin verotuspäätöstä ei tehdä erikseen yritystoiminnalle ja muille tulolähteille. Henkilön kaikki eri tulolähteet ja niiden tuloverotus yhdistetään samalle verotuspäätökselle. Henkilön maksettavaksi tulevassa veron määrässä on laskettu yhteen eri tulolähteistä johtuvat verot.

Verotuspäätöksessä lasketaan yhteen myös henkilön maksamat ennakkoverot sekä hänen saamistaan tuloista otetut ennakonpidätykset koko vuoden ajalta. Jos ennakonpidätyksiä on ollut turhan isosti, mutta ennakkoveroa on maksettu liian vähän, niin nämä kuittaantuvat keskenään. Jäännösveroa tule maksettavaksi, jos ennakkoverot plus ennakonpidätykset yhteensä olivat vähemmän kuin lopullinen veron määrä. Veronpalautusta tulee, jos ennakkoverot plus ennakonpidätykset yhteensä olivat enemmän kuin lopullinen tuloveron määrä. Ennakkoverot, ennakonpidätykset, jäännösverot ja veronpalautukset eivät siis ole korvamerkittyjä mihinkään tiettyyn tulolähteeseen, vaan ne ovat verotuksen loppusumman osamaksueriä.

Käytännössä verojen maksaminen tapahtuu siis ennakkoon ja jälkikäteen. Ennakkoveroja maksetaan ennakkoveropäätöksen mukaisesti. Mikäli saat palkkoja, etuuksia tai muita ennakonpidätyksen alaisia tuloja, niin näistä menee ennakonpidätys verokortin mukaisesti. Verokorttia ja ennakkoveroa koskevan päätöksen laskelmasta näet, millaisten oletusten mukaan ennakkoverot ja ennakonpidätykset on laskettu. Tarvittaessa kannattaa hakea muutosta ennakkoveroihin ja/tai ennakonpidätykseen, niin että ennakkoon maksetut verot vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Tällä tavalla vältytään turhan suurilta jäännösveroilta.

Yhteenveto

Kun on kyse mikroyritysten kokoluokan yritystoiminnasta, jossa yrittäjän toiminta perustuu pääosin yrittäjän omaan osaamiseen ja tarkoituksena on lähinnä tienata toimeentuloa itselle ja perheelle, niin yksityinen elinkeinonharjoittaja (eli toiminimi-yritys) on useimmissa tapauksissa verotuksellisesti edullisin ja kirjanpidon kannalta helpoin yritysmuoto.

Valitettavasti joillakin on sellainen käsitys että toiminimi ei olisi kunnon yritys ja sen takia perustetaan yhtiömuotoisia yrityksiä. On toki olemassa hyviä syitä, miksi joissain tilanteissa kannattaa perustaa osakeyhtiö. Oy:ssä on kuitenkin enemmän byrokratiaa ja oy:n lopettaminen on paljon vaikeampaa kuin toiminimen lopettaminen. Osakeyhtiötä ei voi muuttaa toiminimeksi, mutta toiminimi-yrityksen liiketoiminnan voi muuttaa osakeyhtiöksi.

Aloittavalle yrittäjälle suosittelen, että kannattaa aloittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli toiminimi-yrityksenä, sillä useimmissa tapauksissa se on paras vaihtoehto ja jos ei ole, niin yritysmuotoa voi myöhemmin muuttaa.